PUNK’S NOT DEAD!

PUNK’S NOT DEAD! Ja vaikka tämä onkin näpppärä kuvateksti Villa Mandalan iloisesti kukkivan kesäpihan Buddha-kuvalle, kysymys on Buddhan kohdalla paljon muustakin kuin sukkeluudesta. Buddha oli nimittäin mitä suurimmassa määrin anarkisti. Hän asettui väkivallattomasti mutta totaalisesti poikkiteloin silloisen yhteiskunnan kaikkia rakenteita vastaan.

.

Buddhalaisuus oli aikanaan antiautoritaarista (vrt. tuon ajan vedinen, hierarkkinen yhteiskunta), antiseksististä (b:ssa toisin kuin missään muualla tuolloisessa Intiassa myös naiset saivat harjoittaa), antirasistista (jatit ja kastit ylittävää), jopa syväekologista ja eläinaktivistista (Buddha vastusti vedisen ajan uhrauskulttuuria ja ihmisen ylivaltaa toisiinsa, luontoon ja eläimiin nähden).

.

Buddhan mukaan kukaan eikä mikään ojenna ihmiselle pelastusta ulkopuolelta (jumala, pappi eikä pyhä henkikään) vaan valaistumiseen johtava tie edellyttää tinkimätöntä itsen tarkastelua. (Me sanoisimme ehkä “jatkuvaa arvotyöskentelyä”.) Se edellyttää karman lain ymmärtämistä itsen ja ympäröivän maailman kehittämisvälineenä kohti suurinta mahdollista oikeudenmukaisuutta ja myötätuntoa. Kuulostaa aika punkilta, eikö vain?

.

Buddhalaisuus, aivan kuten punk-ideologiakin, on aina opettanut moraalista optimismia: Kaikki kykenevät hyvään ja pahaan, mutta tietyn opittavissa olevan tiedon, etiikan ja pyrkimisen kautta jokaisella on potentiaali oikeassa pysyttelyyn sanoissaan, teoissaan ja ajatuksissaan.

.

Buddhan mukaan jopa ihan jokaisesta voi tulla - pitäisikin tulla - lopulta itsestäänkin buddha (valaistunut), jos vain omistautuu pyrkimykselleen riittävästi. Tällaisen “oikean näkemisen” kautta ihmisen alkaa automaattisesti haluta hyvää myös kaikelle ympärillään.

.

...Tällaiset terkut pihamaamme balilaiselta punkkarilta. Onko sun ympäristö puhunut sulle tänään?

Mia Jokiniva