Tulisiko joogan todella olla epäpoliittista?
Jälleen kerran kohdilleen sanailtu Matthew Remskin teksti. Olen itsekin kuullut satoja kertoja viime vuoden salaliitto- ja QA-sekoilujen aikana nämä: "Minusta joogan ei kuulu olla millään tavoin poliittista" tai "koska meidän studio / tyylisuunta tarjoaa ihmisille paikan, jossa voi huoahtaa arjesta, me ei oteta kantaa mihinkään tällaiseen poliittiseen."
Ymmärrän tiettyyn pisteeseen ylläolevan, mutta kun mennään tuon tietyn pisteen yli, mun mielestä perustelut eivät vaan enää riitä. Epäpoliittisuuden vaatimus on helposti lyömäase keskustelun hiljentämiseen, mikä taas edistää kokonaisten koulukuntien toiminnallista (ja moraalista) halvaantumista epäkohtien ja väärän vallankäytön edessä. Matthew Remski sanoo sen tässä hyvin, alla oleva pätkä olisi ihan yhtä hyvin voitu kirjoittaa joogasta. Kun hän myöhemmin listaa 8 kohtaa, jotka selittävät ilmiötä, jokaisen buddhist-sanan voisi vaihtaa myös yogic-sanaan.
"Popular Buddhist and New Age-y type communities have a shockingly low commitment to political engagement, let alone progressivism. They operate in bourgeois consumerist zones that pretend to offer spaces beyond mundane concerns.
The result is depoliticization — an environment in which discussions of inequality, racism, or rape culture are often discouraged if not banned. If you are a climate activist seeking supportive spiritual community, the only strategic or organizational thinking you’ll find will likely be whatever you brought with you..
The pretence of political neutrality has also made many online Buddhist spaces defenceless against conspirituality and even right-wing influence over the past 18 months, including from outright Tibetan Buddhist edgelord clerics like Dzogsar Khyentse Rinpoche."