Avustamisesta ja joogasta...

Hienoimmillaan joogan asentoavustus fasilitoi, tukee, ohjaa ja oivalluttaa joogin treeniä. Tällaisia, viisaita avustuksia tekeviä joogaopettajia on paljon. Rumimmillaan (joogin asentoon linjaamiseksi tarkoitettu) verbaalinen ja tai fyysinen avustus taas edustaa vallankäyttöä; voi satuttaa, hiljentää, kehottaa oman ajattelun lopettamiseen, jopa nujertaa joogin kehon mutta myös psyyken omavaltaisuutta. Tällaisiakin opettajia on paljon.

Menneinä päivinä mediassa on puhuttu siitä, onko oikein vai kyseenalaista muokata o m a a kehoaan vaikkapa toisen kulttuurin merkkien, työkalujen tai symbolien avulla (sic. 'lettigate'). Hämmästyttävän vähän tähän nähden joogassa puhutaan ylipäänsä tai koskaan avustamisesta, joka on kuitenkin toisen ihmisen kehoon kajoamista, vaikka luvankin kanssa, tietynlaisen joogakulttuurin oletuksien mukaisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

T o i s e n ihmisen kehon "muokkaaminen" ulkopuolelta, tiettyjen yhteisten, vaikka jaettujenkin mielikuvien mukaan, on aina jonkin rajan yli astumista. Siksi se ei saisi olla koskaan papukaijamaisesti jostakin kopioitua ja toistettua. "Näin tällaisen avustuksen, joten toistan sen" tai "minulle on tehty tällainen avustus, joten teen sen nyt itsekin oppilaalleni", ei ole tänä päivänä, traumainformatiivisen joogan aikana, enää hyvän avustuksen perustelu.

Jos valitsee koskea toisen ihmisen kehoon muokkaamismielessä, olisi hyvä olla hyvin tietoinen siitä maailman- ja ihmiskuvasta, joiden läpi tuon, tietynlaisia mielikuvia tavoittelevan ns. muokkaustoimenpiteen tekee. Kyse ei ole koskaan "vain avustamisesta" vaan enemmänkin "...ja avustamisesta".

Mia Jokiniva